Historia, Gran Canaria

Kanariansaarten valloitus – miten se tapahtui?

Kanariansaarilla asui non 2000 vuoden ajan berberiperäinen väestö, jota kutsutaan yleisesti nimellä guanchit. Heidän mielenkiintoisesta historiastaan voi lukea sivustoltamme www.laspalmas.fi/gran-canaria/kanariansaarten-alkuperaisasukkaat. Kanariansaarten valloitus eurooppalaisten toimesta 1400-luvulla kuitenkin muutti täysin heidän elämänsä.

Miten Kanariansaaret päätyivät Espanjalle? Mitä tapahtui alkuperäisasukkaille?

Koska Kanariansaarilla ei ollut kiinnostavia luonnonvaroja, niiden valloittaminen ei siihen mennessä ollut juurikaan kiinnostanut ketään. Näin saaret olivat saaneet elää suhteellisen rauhassa ilman ulkopuolisia tunkeilijoita.

Saarilla kyllä kävi jo 1300-luvulla säännöllisesti eurooppalaisia merimiehiä ja kauppiaita, joten aivan eristyksissä ne eivät enää siinä vaiheessa olleet. Kanarialta haettiin lähinnä orjia myytäväksi mantereelle. Sen lisäksi saarilta saatiin roccella canariensis -nimistä jäkälää, jota käytettiin siihen aikaan tekstiilien värjäämiseen purppuran väriseksi.

Lanzaroten valloitus

Vuonna 1402 ranskalaiset Jean de Bethencourt ja Gadifer de La Salle kiinnostuivat Kanariansaarista. Motiivina heillä oli saada saarten herruus. Tekstiilinvärjäyspohatta Bethencourtilla oli mielessä myös Kanariansaarilta saatava väriaine roccella canariensis. Valloitukseen he saivat Kastilian (Espanjan) kuninkaan tuen ja rahoituksen. He toisivat saaret Espanjan hallinnon alaisuuteen, mutta saisivat itse oikeuden toimia saarten hallitsijoina.

Kanariansaarten valloitus - miten se tapahtui?

Roccella canariensis -jäkälä oli arvokas väriaine, jota saatiin Kanariansaarilta

Valloittajat saapuivat Lanzaroten saarelle vuoden 1402 kesällä. He olivat voimakkaasti aseistettuja, joten Lanzaroten hallitsija Guadarfía ymmärsi pian, että vastustus on hyödytöntä. Näin Lanzaroten asukkaat eli majot joutuivat Espanjan vallan alaisuuteen.

Vuonna 1404 Bethencourt lähetti toverinsa Gadifer de La Sallen valloittamaan Gran Canariaa. Gadifer yritti nousta maihin Arguineguínissa, mutta saaren asukkaat tekivät niin kovaa vastarintaa, että hän joutui palaamaan tyhjin käsin Lanzarotelle.

Bethencourtin ja Gadiferin välille tuli suuria erimielisyyksiä, ja Gadifer palasi takaisin Ranskaan. Näin Bethencourt jäi Lanzaroten ainoaksi hallitsijaksi.

Fuerteventuran valloitus

Seuraavaksi Bethencourt lähti valloittamaan Fuerteventuraa. Saaren alkuperäisasukkaat, joita lanzarotelaisten tavoin kutsuttiin majoiksi, kuitenkin vastustivat melkoisesti. Bethencourt oli hankkinut lisää sotavarusteita Espanjasta, ja lopulta Lanzaroten Guadarfían ja tämän sotilaiden avulla fuerteventuralaiset antoivat periksi.

Fuerteventuran kuninkaat Guise ja Ayose

Fuerteventuran hallitsijat Guise ja Ayose

Fuerteventura oli jaettuna kahteen valtakuntaan, Jandíaan ja Maxorataan. Molempien valtakuntien kuninkaat Ayose ja Guise tajusivat alivoimansa, ja päättivät yhteistuumin antautua vuonna 1405. Heidät kastettiin katolilaisiksi, ja he saivat uudet espanjalaiset nimet: Guisesta tuli Luis ja Ayosesta Alfonso.

Tarinan mukaan Bethencourt kutsui uudet alamaisensa Guisen ja Ayosen illallisille. Saaren kuninkaat eivät olleet siihen mennessä kuulleet sellaista musiikkia, mitä he nyt kuulivat. Heille ainoa musiikki oli ollut meren aallot, tuulen humina ja maan kumina. Kun he nyt kuulivat ranskalaisten musiikkia, he sanoivat lumoutuneina Bethencourtille: ”Jos olisit tullut saarellemme pukeutuneena kuten tänään, ja antanut meidän kuulla tätä musiikkia, jota soittajasi tänään meille soittavat, ei sinun olisi tarvinnut taistella lainkaan.”

Uusi yritys valloittaa Gran Canaria

Onnistuneiden Lanzaroten ja Fuerteventuran valloitusten jälkeen Betencourt päätti uudestaan lähteä valloittamaan Gran Canariaa.

Uusien resurssiensa voimin hän nousi maihin Arguineguinissa. Tällä kertaa canarioita ei ollut vastassa tekemässä vastarintaa. Kyseessä oli kuitenkin vain Gran Canarian hallitsijan guanarteme Artemy Semidánin strategia. Hän päästi tunkeutujat maihin, jotta yhteenotto tapahtuisi toisessa, kanarialaisille suotuisammassa maastossa. Näin tapahtuikin, Bethencourt kohtasi tappion, ja hän joukkoineen lähtivät saarelta.

El Hierron valloitus

Myöhemmin Bethencourt lähti valloittamaan El Hierron saarta. Valloitus onnistui melkoisen nopeasti. Bethencourt lupasi saaren kuningas Armichelle, että tekee rauhansopimuksen saarelaisten kanssa. Todellisuudessa suuri osa saarelaisista eli bimbacheista joutui orjiksi, ja he menettivät maansa eurooppalaisille.

La Gomeran valloitus

La Gomerasta sanotaan, että sitä ei koskaan valloitettu. Se vain päätyi erilaisten sopimusten perusteella euroopplaisten vallan alaisuuteen. Alkuperäisasukkaiden ei auttanut kuin tyytyä tähän. Saaren hallitsijana toimi mm. Hernán Perazan suku. Heidän hallintoaan leimasi tyrannia, petollisuus ja verenvuodatus. Saarella käytiin suuria yhteenottoja, joissa kärsivät pääasiassa alkuperäisasukkaat eli gomeritat.

Gran Canarian valloitus

Katoliset monarkit Isabella ja Ferdinand. Kanariansaarten valloitus oli heidän ideansa.

Kanariansaarten valloitus oli tärkeää Espanjan kuningasparille Isabellalle ja Ferdinandille.

Jean de Bethencourt ei siis onnistunut valloittamaan Gran Canariaa yrityksistään huolimatta. Saari onnistuttiin valloittamaan, kun Espanjan katoliset monarkit, kuningas Ferdinand ja kuningatar Isabella, lähettivät vuonna 1478 valloitustehtävään Juan Rejónin joukkoineen.

Kuningasparia kiinnosti nyt kovasti kaikkien Kanariansaarten saaminen Espanjan vallan alaisuuteen ennen kuin sen tekisi esim. Portugali tai Hollanti. Oli tärkeää saada laivareitti Afrikan ympäri Intiaan. Aikaisemmin käytetty reitti oli muuttunut islamilaisten maiden vastustuksen takia vaaralliseksi ja epävarmaksi. Kanariansaaret taas olivat strategisesti sopivalla paikalla laivareitin varrella, joten Espanja halusi saaret itselleen.

Gran Canarian valloituksen siis aloitti Juan Rejon joukkoineen. Hän myös perusti samalla Las Palmasin kaupungin vuonna 1478. Hän taisteli voittoisasti saaren alkuperäisasukkaita, canarioita, vastaan. Hänellä oli myös suuria erimielisyyksiä valloittajatovereidensa kanssa, jotka passittivat hänet takaisin Espanjaan.

Espanjan kunigaspari lähetti uuden miehen, Pedro de Veran, suorittamaan saaren valloituksen loppuun. Taistelujen jälkeen saaren kuningas guanarteme Tenesor Semidan antautui. Hänet kastettiin katolilaiseksi ja hänen nimensä muutettiin Fernando Guanartemeksi. Sen jälkeen hän osallistui saaren loppuosan valloitukseen, tosin pyrkimällä rauhanomaisesti saamaan loputkin canariot antautumaan espanjalaisille.

Kaiken kaikkiaan viiden vuoden vastarinnan jälkeen Gran Canaria päätyi espanjalaisille kokonaan vuonna 1483.

La Palman valloitus

La Palman valloitus aloitettiin vuonna 1492 myöskin Espanjan kuningaskunnan toimesta. Valloitajana oli Alonso Fernández de Lugo. Yhdeksän kuukauden jälkeen erilaisten valheellisten lupausten ja petosten siivittämänä saari joutui espanjalaisten alaisuuteen vuonna 1493.

Kanariansaarten valloitus - miten se tapahtui?

Teneriffan guanchi-hallitsijoita Espanjassa kunigasparin luona.

Teneriffan valloitus

Teneriffan valloitus alkoi vuonna 1494. Alonso Fernández de Lugo teki sopimuksia joidenkin guanchijohtajien (mencey) kanssa valloittaakseen loputkin saaresta. Saari saatiin valloitettua kokonaan Espanjalle vuonna 1496. Espanjalaiset kärsivät sinä aikana kuitenkin tappioita, joten ilman taisteluita ei tätäkään saarta otettu haltuun.

Kanariansaarten voimakas vastarinta

Kanariansaarten valloitus - miten se tapahtui?

Gran Canarian alkuasukkaiden sabor eli kokous, jossa suunniteltiin mm. mitä tehdään saarelle tunkeutujia vastaan.

Kanariansaarten valloitus kesti siis lähes sata vuotta. Alkuperäisasukkaat pystyivät monella saarella pitämään puolensa niinkin kauan, koska he tunsivat hyvin oman saarensa maantieteen ja osasivat käyttää erinomaisesti aseina kiviä ja linkoja. Konkistadorien aseellinen ylivoima oli kuitenkin niin valtava, etteivät alkuperäiskansat pystyneet millään voittamaan heitä.

Valloituksen jälkeen alkuperäisasukkaat alistettiin valloittajien elämäntapaan ja uskomuksiin. Tämän vapaudenriiston takia jotkut alkuperäisasukkaat mieluummin kuolivat kuin antautuivat. Tällaisia kuuluisia kanarialaisia ovat Bentejuí Gran Canarialla, Tanausú La Palmalla ja Bentor Teneriffalla.

Valloitusten jälkeen

Kanariansaarten valloitus - miten se tapahtui?Valloitusten jälkeen alkoi kolonisaation aika. Kanariansaarille oli tulijoita, jotka olivat kiinnostuneet hyvästä viljelysmaasta ja muista saarten rikkauksista. Saarille muutti espanjalaisia, portugalilaisia, italialaisia, flaameja, juutalaisia, maureja ja afrikkalaisia. Yhdessä jäljelle jääneiden Kanarian alkuperäiskansojen kanssa nämä loivat pohjan nykyiselle kanarialaisuudelle.

 

Kuvassa: Agaeten laaksossa Gran Canarialla viljellään nykyään mm. kahvia, viiniä ja monenlaisia hedelmiä.

You Might Also Like